17.05.2017 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja
Poju ravasi letkeästi suurella ympyrällä juoksutusliinan päässä. Ori selvästi suorastaan esitteli liikkeitään naapuritarhan tammoille. Kehuin Pojua ja kehotin sen laukalle, jolloin rautias päätti esitellä kunnollisen pukkisarjan ja jouduin tarttumaan juoksutusliinaan kaksin käsin, jotta ori ei pääsisi irti. Nopeasti Poju kuitenkin rauhoittui ja jatkoi vain ympyrällä hyvässä rauhallisessa laukassa. Vaihdoimme vielä suuntaa ja Poju sai laukata toiseenkin suuntaan, jolloin ori ei enään jaksanut turhia pelleillä. Lopulta käskin Pojua pysähtymään ja käärin juoksutusliinan siistille rullalle, jonka jälkeen lähdin taluttamaan Pojua tallipihaa ympäröivälle vanhalle hiittilenkille. Hieman narun päässä oleva rautias steppaili kun puskasta lehahti lentoon muutaman lintua, mutta muuten selvisimme lenkistä ongelmitta. Loppukäyntien jälkeen talutin Pojun talliin, jonne se saisikin jo jäädä samalla kun itse menisin auttamaan tallityöntekijää hevosten sisälleotossa.
26.08.2015 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja
Oli rauhallinen keskiviikko iltapäivä, kun naapurini pienen pihatallin pihaan kaarsi tuttu auto, perässään traileri. Iloisesti hymyillen autosta nousi hyvä ystäväni Satu, joka oli vihdoin päässyt kuljettamaan suloisen uuden suomenhevosorini kotiin. Pojuksi kutsuttu Sadun kasvatti muutti ainakin varsa-ajoikseen asumaan samalle pikkutallille, jossa ennen toinenkin suomenhevosorini Sotka asui. Toivoin todellakin, että Poju suhtautuisi tammoihin yhtä hyvin kuin Sotka, eikä aiheuttaisi turhaa häslinkiä. Trailerista kuului hieman levotonta ääntelyä ja autoinkin nopeasti Satua ottamaan pörröpäisen vuotiaan ulos trailerista. Poju katseli ympärilleen silmät suurina ja se tepasteli muutamat ympyrät Sadun ympäri honteloilla varsanjaloillaan. Hymyillen Satu ojensi orin riimunnarun minulle ja taputin innoissani Pojun kaulaa. Olin muutamaan kertaan käynyt Pojua katsastamassa ja käsittelemässä, mutta se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä, joten ori lähtikin melko nopealla varoitusajalla luokseni. Ennen Sotkan käytössä ollut lautatarha oli ollut nyt muutaman viikon tyhjillään, joten Poju pääsi heti tarhailemaan. Pojulle olisi haaveissa hankkia vielä joku kaveriponi, sillä olisihan se mukavaa, ettei nuoren orin tarvitsisi tarhata yksinään. Pojun mukana sain vain riimun ja narun, mutta olin jo varautunut uuden varsan tuloon, joten kaappi pursusi jo vaikka mitä harjoja ja eri kokoisia riimuja, sekä muita tarvikkeita. Vaihdoimme vielä nopeasti kuulumisia Sadun kanssa, jonka jälkeen tämän oli lähdettävä takaisin tallilleen.
Poju ravasi letkeästi suurella ympyrällä juoksutusliinan päässä. Ori selvästi suorastaan esitteli liikkeitään naapuritarhan tammoille. Kehuin Pojua ja kehotin sen laukalle, jolloin rautias päätti esitellä kunnollisen pukkisarjan ja jouduin tarttumaan juoksutusliinaan kaksin käsin, jotta ori ei pääsisi irti. Nopeasti Poju kuitenkin rauhoittui ja jatkoi vain ympyrällä hyvässä rauhallisessa laukassa. Vaihdoimme vielä suuntaa ja Poju sai laukata toiseenkin suuntaan, jolloin ori ei enään jaksanut turhia pelleillä. Lopulta käskin Pojua pysähtymään ja käärin juoksutusliinan siistille rullalle, jonka jälkeen lähdin taluttamaan Pojua tallipihaa ympäröivälle vanhalle hiittilenkille. Hieman narun päässä oleva rautias steppaili kun puskasta lehahti lentoon muutaman lintua, mutta muuten selvisimme lenkistä ongelmitta. Loppukäyntien jälkeen talutin Pojun talliin, jonne se saisikin jo jäädä samalla kun itse menisin auttamaan tallityöntekijää hevosten sisälleotossa.
26.08.2015 päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja
Oli rauhallinen keskiviikko iltapäivä, kun naapurini pienen pihatallin pihaan kaarsi tuttu auto, perässään traileri. Iloisesti hymyillen autosta nousi hyvä ystäväni Satu, joka oli vihdoin päässyt kuljettamaan suloisen uuden suomenhevosorini kotiin. Pojuksi kutsuttu Sadun kasvatti muutti ainakin varsa-ajoikseen asumaan samalle pikkutallille, jossa ennen toinenkin suomenhevosorini Sotka asui. Toivoin todellakin, että Poju suhtautuisi tammoihin yhtä hyvin kuin Sotka, eikä aiheuttaisi turhaa häslinkiä. Trailerista kuului hieman levotonta ääntelyä ja autoinkin nopeasti Satua ottamaan pörröpäisen vuotiaan ulos trailerista. Poju katseli ympärilleen silmät suurina ja se tepasteli muutamat ympyrät Sadun ympäri honteloilla varsanjaloillaan. Hymyillen Satu ojensi orin riimunnarun minulle ja taputin innoissani Pojun kaulaa. Olin muutamaan kertaan käynyt Pojua katsastamassa ja käsittelemässä, mutta se oli ollut rakkautta ensisilmäyksellä, joten ori lähtikin melko nopealla varoitusajalla luokseni. Ennen Sotkan käytössä ollut lautatarha oli ollut nyt muutaman viikon tyhjillään, joten Poju pääsi heti tarhailemaan. Pojulle olisi haaveissa hankkia vielä joku kaveriponi, sillä olisihan se mukavaa, ettei nuoren orin tarvitsisi tarhata yksinään. Pojun mukana sain vain riimun ja narun, mutta olin jo varautunut uuden varsan tuloon, joten kaappi pursusi jo vaikka mitä harjoja ja eri kokoisia riimuja, sekä muita tarvikkeita. Vaihdoimme vielä nopeasti kuulumisia Sadun kanssa, jonka jälkeen tämän oli lähdettävä takaisin tallilleen.